maanantai 9. joulukuuta 2013

hämmästyttää, kummastuttaa!


Jehna on nyt 3-vuotta! Itse asiassa ollut jo jonkin aikaa.. Mutta täytyypä sanoa, että on se ihan huikea typykkä! Onhan Jehnassa tietysti omat varjopuolensa, mutta kyllä se pääasiassa on aikamoinen kultakimpale. Menetän hermot siihen miltei joka viikko, mutta osaan kanavoida sen hermostumisen nykyään johonkin muualle ilman, että koira huomaa sitä! Ei se ole Jehnan pienen mielen vika, ettei se pysty keskittymään täböllä yhteen asiaan, jos ympärillä tapahtuu jotain kummallista. Siksipä sen pientä mieltä täytyy treenata! Oli ihan uskomatonta miten se pysyi sunnuntaina paikkamakuussa suht rauhallisena paikallaan, vaikka naapurikoira lähti haahuamaan ja meidän ohjaaja pyöri ja hyrräsi sen ympärillä. Ilme Jehnalla oli kyllä vähintäänkin hämmentynyt, mutta paikallaan se pysyi yhtä kaikki. Tätä sunnuntaista suoritusta kun verrataan syksyiseen paikkikseen, jossa Jehna tärräsi ja tuijotti silmä kovana liikkuroivaa ohjaajaa, on ero merkittävä. Koirasta näki silloin niin selvästi, ettei siinä tilanteessa sen inkkarit pysyneet kanootissa tai edes kanootin vieressä. Mulla oli silloin tosi paha mieli. Suututti ihan todella paljon, että kotona koira osaa liikkeet kuin vettä valaen, mutta kun liikkuri astuu mukaan kuvioihin, levahti sen pakka heti. Noh, totta puhuaekseni leviää kelpien aivot edelleen treeneissä, mutta ei ihan niin pahasti kuin aiemmin!

Ja mikä tilanne meillä oli agilityn suhteen esimerkiksi 1-1,5 vuotta sitten? Jehna karkasi putkeen aina kun sattui vaan bongaamaan jostain sellaisen. Muistan, miten kurjalla mielellä olin silloin. Muistan, kuinka kyselin itseltäni, että mitä ihmettä oon tehnyt väärin, kun mikään ei onnistu. Mutta mikä tilanne on nyt? Ehkä se juoksee välillä kontaktipinnat ohi, kun se henkinen pata keittää vähän yli, tai haukkuu innostustaan, mutta nykyään se kuuntelee. Ehkä se hipsii hallissa irti päästyään putken suulle, mutta se ei mene sinne enää lupaa. Osaan lukea sitä paljon paremmin kuin ennen. Tiedän milloin pitää lopettaa, ettei homma läsähdä aivan läskiksi. Se on minusta hienoa.

Jehna on edelleen maailman paras, kun se kaivautuu illalla viereen nukkumaan. Ja silloin, kun se tunkeutuu pahimman tenttistressin keskellä aivan lähelle kasvoja ja haluaa, että nuuskuttelen sen korvaa ja poskea. Jehna on ihan hassu eläin. Ihan käsittämättömän hassu. Kotona Jehna taantuu just sellaseksi mukavaksi kotikoiraksi, joka haluaa olla osana arkea ja pyyhältää menossa mukana perheenjäsenenä. Treeneissä sen mood on aivan toisenlainen. Siellä se ei liiemmin välitä rapsuttelusta tai muista jonninjoutavuuksista, koska treeneissä tehdään töitä. Totesin tänään kaverille, jonka kanssa tehdään yhdessä opinnäytetyötä, että miksei mulla vois olla samanlainen työmentaliteetti kuin Jehnalla! Kaveri vastasi mulle pienen hiljaisuuden jälkeen, että sitten meillä ois ollut opinnäyte valmiina jo viidessä päivässä.. Relevanttia!

Jehna on myös hassu siinä mielessä, että voin pitää vaikka suklaalevyä tai makkaraa keskellä meidän "valtavan" yksiön lattiaa, eikä se koske tai edes kyttää sitä ilman lupaa. Jehna sylkäisee vaikka ruuan ulos suustaan, jos sanon sille irti. Se ei edes ala syödä ilman, että sanon sille ole hyvä! En tiedä onko moinen käytös jotain koiramaisen pakkoneuroosin ilmentymää vai silkkaa kohteliaisuutta, koska en ole opettanut sitä ikinä odottamaan ruokaansa. Mulle on ihan yks hailee säntääkö se sapuskansa kimppuun nyt, heti vai minuutin myöhemmin. Muutaman kerran mulle on käynyt pieni vahinko, kun olen unohtanut toivottaa Jehnalle hyvää ruokahalua sanomalla "ole hyvä". Näissä tilanteissa olen havahtunut puolen tunnin jälkeen nähdessäni ruokakipon edessä kuolaavan kelpien, joka on jäänyt odottamaan lupaa syödä. Ihan omituinen koira sanon minä.

Yksi Jehnan top5 parhaiden ominaisuuksien listalle kohoaa kyllä myös sen koko. Ehkä se näyttää vähän säälittävän pieneltä ja epärodunomaiselta, mutta ette arvaa kuinka kätevä se on junassa kopata syliin! Ja miten se sopii just eikä melkeen mun kainaloon! Samalle listalle kohoaa kyllä ehdottomasti Jehnan taisteluhalu! Agilityssa sitä en pysty hyödyntämään, koska esteet on parempi palkka kuin lelu, mutta tokossa se palkkautuu käsittämättömän hyvin. Millä innolla ja voimalla se tarttuu leluun! Ja miten nopeasti se tarttuu siihen. Jehnaa ei tarvitse liiemmin sytytellä taisteluleikkeihin..

Parhaita piirteitä Jehnassa ovat myös sen ihanan nenä ja pehmeät posket.. ja popkornilta tuoksuvat tassut. Oon aina pitänyt sellasia Juha Tapion TSNEH-laulujen tyyppisiä lällykipaleita ihan noloina.. Pakko kuitenkin myöntää, että välillä tuntuu että halkean, koska tykkään Jehnasta niin paljon.

Ps. Blogihiljaisuudesta huolimatta me ollaan treenattu. Valitettavasti allekirjoittaneen opinnäytetyö, liian monet tentit ja rästitehtävät ovat vieneet aikaa nettielämältä. Olisipa se kelpien työmoraali.. Lisäksi tässä kaiken koulukiireen keskellä pitäisi valmistautua paikkakunnan vaihdokseen. Hupsista, meistä tulee etelänhetelmiä helmikuussa!

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

nokkajarrutus ja jäätävää tikutusta


Muuan ohikulkija: "Onpa näppärä belgianpaimenkoira sulla?"
Minä: "Anteeksi?"
Muuan ohikulkija: "Niin että näppärän kokonen groenendael sulla!"
Hämmennys oli käsin kosketeltavissa! Saksanpaimenkoiran ehkä jotenkin ymmärtää, mutta gronttu menee jo hieman yli hilseen! Ei sillä että olisin 42 senttisestä sakemannistakaan koskaan kuullut.

Vedin tänään meidän ryhmälle treenit ohjaajan ollessa estynyt. Tehtiin monenmoista vääntöä, kääntöä ja välistä vetoa. Ennen varsinaisia harjoituksia tehtiin kontakteja kunnon putkihoukutuksilla. Jehna kun on kärsinyt jo jonkin aikaa hetkittäisestä dementiasta pitempää rataa tehtäessä: se ei millään muista mitä sillä kontaktipinnalla piti tehdä! Uudestaan kun toistetaan, se kyllä jostain mystisesti tupsahtaa mieleen.. Ajattelin, että ennen kuin alan harkita muistilääkitystä Jehnalle, voitaisiin kokeilla josko hetkittäinen muistikatkos katoaisi treenaamalla. Kiusasin kelpiä sitten oikein kunnolla laittamalla putken metrin päähän puomin alastulosta (tähän pitäisi lisätä perään joku oikein ilkikurinen ja pirullinen hymiö!). Vähän meinasi Jehna aluksi hiippailla, mutta saatiin homma pelittämään tosi hyvin. Lisäksi Jehna-parka aiheutti suurta hilpeyttä kanssatreenaajissa, kun se tuli A:n alastulon järjettömällä vauhdilla, tökkäsi nokkansa namialustalle ja lensi mukkelismakkelis ympäri.. Jarrut anyone? Sen verran kyllä koiraa yskitytti, että ehkä se muistaa vastaisuudessa jättää nuo nokkajarrutukset pois.. No, ainakin se yritti ottaa kontaktin!

Tietysti me tikuteltiinkin ennen varsinaisia treenejä ja arvatkaa mitä! Me tehtiin ulkona olevilla kepeillä. Muiden esteiden keskellä. Kolme toistoa (kolmas ei tullut videolle, höh). Kelpie oli iloinen! Ai että oon niin tyytyväinen!

lauantai 21. syyskuuta 2013

luonne koetuksella

Piskuinen kelpie-parka pistettiin tänään aikamoiseen koitokseen, kun suunnattiin Leirikariin luonnetestiin. Tuomareina toimivat Jari Keinänen ja Riitta Lehmuspelto.


Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +1 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti -1a häiritsevän vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma

Pisteitä yhteensä +110, hyväksytty
Aivan on Jehnan näköinen rivi, mutta muutamat kohdat kyllä yllättivät aivan täysin. Luoksepäästävyydessä ja taisteluhalussa ei mitään ongelmaa. Jehna oli tietty aivan onnesta soikeana, kun sen kanssa ei ole liiemmin keppileikitty elokuun tapaturman jälkeen. :D Vähän pohdin etukäteen miten Keinäsen Jari leikittää koiraa (joissakin luonnetestivideoissa oon nähnyt hyvin apaattista "laamaleikitystä" luonnetestituomareiden osalta), mutta turhaan huolehdin.

Olin todella, todella hämmästynyt miten nopeasti Jehna reagoi kelkkaan: se alkoi rääkyä jo ennen kuin se liikkui. Muutenkaan en odottanut noin vahvaa ja haukkupitoista reaktiota. Ylipäätänsä tuo Jehnan poksuttaminen oli mulle suuri yllätys! Ajattelin sen pelkäävän ja pyrkivän pois, en räksyttävän. Ei se yleensä reagoi noin vahvasti haukkumalla. Toisaalta, eipä se ole koskaan joutunut vastaavaan tilanteeseen ja selviämään siitä täysin ilman apuani. Kelkka kuormitti sitä kyllä omasta mielestäni aika paljon. Jehna haukahteli koko lopputestin ajan  ja pälyili kelkan suuntaan epäileväisenä. Samaa se jatkoi vielä loppukommenttien aikanakin..

Hyökkäyksessä ajattelin Jehnan pyrkivän tilanteesta pois ja olevan hiljaa, mutta mitä vielä: älämölö-linjalla jatkettiin. Aika pitkälle se antoi tuomarin tulla ennen kuin luovutti ohjat täysin mulle. Lopussahan se piiloutui aika näppärästi selkäni taakse ja päätti, että kyllä äiti hoitaa tän tilanteen.

Jännitin vähän etukäteen haalaria, koska pelkäsin säikähtäväni sitä itse.. :D No, en säikähtänyt. Jehna sen sijaan loikkasi suoraan jaloille, mutta ei takaisin palatessa enää juurikaan arastellut talon kulmaa. Käveli suht reippaasti ohi, vaikka tietysti pikkuisen ihmetteli. Mulla alkoi väkisinkin naurattaa tuo Jehnan reaktio tynnyriin: "UISSS WTF! Jaa, se onki vaan tynnyri, joka meinas jyrätä meikän. Äiskäkään ei välitä, ei kai tässä sitte mitään." Jari käski ihan reippaasti mennä tynnyrin päälle istumaan ja totesi samalla: "Siinä sillä tuskin on mitään ongelmaa." Eikä siinä mitään ongelmaa ollutkaan. Ihan kiva tynnyri ja sitä rataa!

Pimeä huone oli kyllä aika jännä. Siellä Jehnalla petti toimintakyky ihan tyystin. Sillä oli taas sellanen haipakka päällä että huhhuijaa! Tuomarien mukaan se ei tiennyt yhtään mitä tehdä, kun joka paikkaan piti tähyillä ja joka paikassa oli joku ihminen ja aaa. Toinen tuomareista joutui aika pitkälle saattamaan Jehnaa luokseni, eikä se silloinkaan oikein meinannut hiffata tulla luo vaikka sitä kutsuin. Minut tunnistettuaan se sitten kyllä tuli sievästi perusasentoon vierelle..

Jehna ei tajunnut yhtään miksi ihmeessä pikkuinen kelpie pitää jättää ypöyksin lyhyeen remmiin seinään kiinni kaiken maailman omituisten sattumusten jälkeen. En käy koskaan koiran kanssa kaupassa tms, joten se ei ole koskaan joutunut varsinaisesti odottamaan yksin ilman minua. Mielestäni Jehnaksi se suhtautui aika täpäkästi. Odotin sen tässäkin osoittavan pelkonsa täysin väistämällä. Olin tosi yllättynyt! Lopuksihan se oli asiaan kuuluvasti tuomarin hyvä ystävä, koska ei ihmiset nyt oikeasti tee pahaa kelpieille!

Paukkuja Jehna on kuullut olosuhteiden pakosta pennusta lähtien ja olisin kyllä ollut todella, todella pettynyt, jos ei oltaisi kolmea plussaa saatu. Videossa näkyy miten se vielä pöhähtelee, mutta se on edelleen sitä kelkan aiheuttamaa varovaisuutta.


Omaa analyysiä..
Luonnetestistä jäi kyllä pelkästään hyvä mieli. Olen kyllä useasti miettinyt Jehnan vilkkautta ja keskittymättömyyskykyä: kaikki täytyy tehdä ja nähdä yhtäaikaa. Se ei tiedä mihin sen pitäisi keskittyä, kun se näkee niin paljon. Olen ennen mieltänyt tämän jotenkin kelpieille tyypilliseksi piirteeksi, mikä taas on saanut pohtimaan olisiko seuraavaksi koiraksi joku vähän vähemmän vilkas rotu mulle käteen sopivampi. Viimeistään kelpiemökkimiitissä tajusin kuinka helposti Jehnan kuppi alkaa niin sanotusti hölskyä toisiin kelpieihin verrattuna. Esimerkiksi rannalla vesileikeissä siltä keitti ihan tyystin yli, kun melkein jokainen meistä ihmisväkeläisistä heitti omalle koiralleen keppiä. Yritin kovasti suunnata Jehnan mielenkiinnon siihen sen omaan keppiin ja sen hakemiseen, mutta ei se pystynyt keskittymään siihen ollenkaan muiden häseltäessä ympärillä. Tai no, häsellys on ehkä väärä sana; muut hakivat terveen innokkaasti keppiä vedestä, Jehna viuhtoi edestakaisin, räksytti eikä tiennyt miten päin tai ylipäätään missä olla. Me lähdettiin rannalta pois, koska siitä ei tullut yhtään mitään.

Aloin vääjäämättä pohtia tuota vilkkautta agilityn kannalta. Meillä on mennyt todella, todella kauan, että ollaan saatu sellanen tervejärkinen fiilis meidän tekemiseen mitä agilityyn tulee. Varsinkin alkuaikoina Jehna haahuili ihan hillittömästi ympäriinsä radalla. En tarkoita esteille karkaamista, vaan sellasta järjetöntä, suorastaan käsittämätöntä häseltämistä. Vika ei siis ollutkaan minussa! Nykyään Jehnan mentaliteetti agilitya tehtäessä on hyvin paljon erilainen. Kyllä se edelleen välillä on sellasessa raivostuttavassa adhd-mielentilassa mutta harvemmin! Se keskittyy aivan äärimmäisen hyvin verrattuna aikaisempaan.

Yllätyksiähän testi oli myös täynnä! Ajattelin pehmeyden olevan paljon huonommissa kantimissa, mutta eihän Jehna ole yhtään keskivertoa pehmeämpi. Kun asiaa nyt tarkemmin ajattelee, en ymmärrä miten olen edes kuvitellut niin. Toisaalta Jehna on tasaantunut aika paljon tämän vuoden aikana. Ei se ota enää niin herkästi itseensä, vaikka ohjaajapehmeähän se tietysti on. Ja pitääkin olla! Kovuuden lisäksi yllätyin kyllä siitä miten Jehna reagoi asioihin. Arjessa se turvautuu aika paljon minuun, joten ei mulla kyllä ollut sinällään mitään käryäkään miten se selviytyisi ilman minua. Oletin kyllä, että se luovuttaisi tilanteissa paljon nopeammin ja antaisi minun niin sanotusti hoidella homman. Mut jumankekka kun äiti ei auta, niin pakko se vissiin on ite tehä jotain!

Mutta ei, ei vilkkaus Jehnasta hankalaa koiraa tee, ei missään nimessä. Arki sen kanssa on helppoa ja harrastuskoiranakin se on kelpo epeli. Luonnetesti selittää kyllä paljon asioita ja toi mulle lisää varmuutta koiranomistajana. En tiedä muista koiraihmisistä, mutta itse pohdin useastikin hyvän koiranomistajan määritelmää. Haluan olla Jehnalle (ja tietysti Sofille) nimenomaan terveissä mitoissa tietynlainen tukipilari. Oli ihanan helpottavaa kuulla, että oon Jehnalle nimenomaan sellanen rauhallinen tuki enkä ruoki sen häsläkäyttäytymistä. Tuli ihan äärettömän hyvä mieli Jarin seuraavasta kommentista Jehnan häiritsevään vilkkauteen liittyen: "Sie hirveästi rauhotat sitä tuolla omalla olemuksella, joka on tämmönen rauhallinen sulla." En kyllä todellakaan ole luonteeltani mikään silmittömän seesteinen sipuli, mutta Jehnan kanssa on pakko ottaa iisisti. Kuten Jari sanoi: "Jos remmin yläpäässä olisi häiritsevän vilkas tyyppi, ja remmin alapäässä häiritsevän vilkas, olisi tulos turbohäiritsevän vilkas, joka olisi jo aivan katastrofi."

Ei muuta kuin nokka kohti uusia valloituksia kera entistä mehevämpien eväiden!

torstai 19. syyskuuta 2013

sydän


Kepit, putki ja hyppy. Katsokaa nyt millä innolla se tekee. Ei jälkeäkään paineistumisesta. Meinasin repiä pöksyni, koska olin niin käsittämättömän tyytyväinen tuohon otukseen. Saatiin pari onnistunutta toistoa putki - hyppy - kepit -pätkästäkin. Me tehtiin monia, monia toistoja, ja vauhdista tuntui välillä hieman hankalalta löytää ne kepit. Aivan sama mulle. Jehna ei paineistunut ja suoritti kepit innolla. Sanoinko jo, että tehtiin monia, monia toistoja?

Ps. Kyllä, videon oudot, jokseenkin eläimelliset äänet lähtevät erittäin innostuneesta ohjaajasta.

maanantai 16. syyskuuta 2013

kysymykset eivät kasva riveissä


Huh huh! Kolme blogia (Kiusan blogi, Valoilmiö ja Iltateellä) haastoi meidät 11+11-haasteeseen. Kaikilla oli niin kivoja kysymyksiä, että päätin sitten olla hurja ja vastata niihin kaikkiin. Selkeyden vuoksi jaottelin kysymykset muutamaan eri osa-alueeseen. Yritin itse haastaa mukaan sellaisia blogeja, joilla en ole näitä haasteita näkynyt viime aikoina pyörivän!

 Haasteen säännöt:
- Vastaa haastajan 11 kysymykseen.
- Keksi 11 uutta kysymystä.
- Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
- Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät.

Yleiset kymysykset
Mikä on asia, mitä koirattomat eniten ihmettelevät sinusta ja koirastasi?
- Aika useat ihmettelee sitä miten voin kieltäytyä esimerkiksi illanvietoista tai viikonloppureissuista koirien vuoksi. Vietän kyllä koiratonta vapaa-aikaa ja käyn viikonloppureissuja, mutta aina ei koiraa saa hoitoon - eikä koirasyistä välttämättä edes haluta lähteä. Koiraihmisenä sitä vaan on niin tottunut siihen, että ei osaa ajatella jäävänsä tuollaisissa tilanteissa jostain paitsi.

Käytätkö koiraasi koirapuistossa ja mitä mieltä olet niistä? 
- Jehnan kanssa me harrasteltiin joskus paljonkin koirapuistoilua. Varsinkin nuorempana Jehna oli aika pitkälti "ihanne" koirapuistokoira. Ensimmäisten juoksujen jälkeen se ei kuitenkaan enää innostunut leikkimään vieraiden koirien kanssa puistossa, vaan lähinnä paimensi muuta koiralaumaa. Kemin koirapuisto on myös erittäin suosittu ja siellä on yleensä aika paljon populaa kerralla. Mun mielestä on arveluttavaa, kun +/- kymmenen toisilleen vierasta, eri luontoista koiraa laitetaan samaan tilaan. Se tietää lähes poikkeuksetta rähinöitä. Me vieraillaan koirapuistossa edelleen tuttujen koirakavereiden kanssa, jos siellä ei ole meidän lisäksi muita.

Onnellisin hetkesi koirasi kanssa?
- Parasta on metsälenkkeillä illalla auringonlaskun aikaan molempien koirien kanssa ja huomata, että Jehnan läsnäollessa Sofikin uskaltaa kirmailla koko sydämensä kyllyydestä. Ennen sillä oli nimittäin tapana hipsutella jalanjäljissäni jopa irtiollessaan. Tuolle ihanalle fiilikselle hyvä vastus on onnistuneiden treenien jälkeinen hetki, kun kaatuu sänkyyn ja saa nukahtaa väsynyt kelpie kainalossa. Ah.

Kumpi säikähtää ensin, sinä vai koirasi?
- Riippuu vähän tilanteesta, mutta vastaan koirat! Yritän kuitenkin pysyä mahdollisimman pokerinaamana, koska eritoten Jehna imee mielialani helposti itseensä.

Paras asia jonka koirasi on sinulle opettanut?
- Koirien kanssa eläminen on kasvattanut omaa pinnaa todella, todella paljon.

Tunnetko huonoa omaatuntoa, jos lähdet jonnekin pitemmäksi aikaa ja joudut jättämään koirasi hoitoon?
- En. Ikävöin kyllä kovasti!

 Omistatko mieluummin yhtä vai useampaa koiraa kerralla?
- Useampi parempi! Yleisesti ottaen riippuu tietysti elämäntilanteesta.

Paras / jollain tapaa itsellesi erityisen tärkeä koirakuva? (lisää/linkitä)
- Näitä olisi niiin paljon! Sofista paras kuva on ehdottomasti tämä. Muistan ikuisesti kuinka komea hylky me tehtiin tuolla radalla. Typeriä virheitä, mutta Sofista lähti niin uskomattoman paljon vauhtia (siis Sofiksi!) että viisveisasin hylystä. Paras pieni harrastuspuudeli! Tässä kuvassa puolestaan kiteytyy Jehnan luonne niin hyvin kuin sen ylipäätään voi kuvaan kiteyttää. Ihana, iloinen kelpie hymy ja korvat sojottaa jos minne suuntaan.



Miksi & miten?
Mitä muita rotuja harkitsit?
- Kelpien lisäksi lk/pk pyreneittenpaimenkoira ja mudi + havannankoiran rinnalla muita vaihtoehtoja olivat bichon frise ja coton de tulear.

Millä perusteella valitsit koirasi rodun?
- Sofin rodun päätti äiti (pieni turkkirotu). Olin kinunnut koiraa siitä lähtien kun opin puhumaan ja mullehan oli käytännössä aivan sama rodulle kunhan koiralla olisi neljä jalkaa, kuono ja häntä! Kelpie taas tuntui omaan käteen sopivimmalta vaihtoehdolta. Kun en löytänyt minikokoista, passelia harrastuskoirarotua, aloin katsella astetta isompia rotuja. Kelpien positiivisuus, työnarkomaanius ja hyvä terveystilanne puhuivat puolestaan!

Kuinka päädyit juuri kyseiseen koiraan (yksilöön)? 
- Jehna oli pentueensa pienin ja aktiivisin napero. Se oli ensimmäisenä hereillä, kun pentuja meni katsomaan ja muiden pentujen nukahtaessa kesken vierailuni se sinnitteli hereillä. Pentulaatikon pikkuruinen riiviö! Sofi valikoitui meille kasvattajan toimesta luultavaksi värivirheen vuoksi: meitä kun ne näyttelyt eivät kiinnosta(neet).

Minkä rotuista koiraa et voisi koskaan ottaa, perustele?
- Tuskin tulee yllätyksenä, mutta mitään sairaaksi jalostettua koiraa en missään nimessä halua ottaa. Cavalierit, lyttykuonot ja niin edelleen. Haluan elää terveen koiran kanssa, joka pystyy nauttimaan koiramaisesta elämästä ilman rajoitteita.

Mikä on sellainen koirarotu, mistä haaveilet, mutta et ole voinut ottaa tai et pystyisi ottamaan tällä hetkellä?
- Ehkä joskus vanhuudenpäivillä haluan mäykyn!

Miten olet valinnut koirasi nimen?
- Sofin nimen kanssa oli aika paljon problematiikkaa, kun äitini ja minun mielipiteet eivät oikein meinanneet kohdata. Jossain vaiheessa äiti plarasi kalenteriaan nimi-ideoiden toivossa ja aukaisi summanmutikassa jonkun satunnaisen sivun. Sieltäpä se! Jehnasta tuli Jehna, koska se näyttää ihan Jehnalta. Halusin jonkun hauskan, koiraa kuvaavan nimen, jota ei tule joka päivä vastaan.


Kouluttaminen ja harrastukset
Mikä on teidän lempiharrastus koirasi kanssa?
- Tää saattaa tulla yllätyksenä mutta.. agility.

Miellätkö koiraharrastuksen omalla kohdallasi välineurheiluksi? :D
- Hmm, en. En välineurheile muutenkaan!

Mainitse 3-5 tärkeintä koiraurheiluvarustettasi.
- Meidän treenireppu (jossa kulkee mukana kaikki tarvittavat), Ikean rotta ja naksutin.

Mikä on koirasi lempi temppu?
- En tiedä onko Jehnalla varsinaisesti mitään lempparia! Siitä on kiva tehdä sitä mitä sitä käsketään tekemään. :D Ensimmäisenä se tarjoaa itse yleensä istumista. Sofin lempi temppu on varmaankin piruetti (pyörii takatassujensa varassa itsensä ympäri).

Suunnitteletko treenit kuinka tarkasti etukäteen? Jos, niin miten?
- Mulla on sekä tokoon että agilityyn treenivihko, johon suunnittelen jokseenkin tarkasti mitä tehdään milloinkin. Tokossa esimerkiksi suunnittelen etukäteen liikkeet mitä treenataan, millä tavalla ja mihin sillä kertaa keskitytään erityisesti (esim. seuraamisen paikka, kontakti tai käännökset). Agilityssa samaan tyyliin mietin pari juttua joihin keskitytään sekä suunnittelen ratapätkät. Treenin pituutta en varsinaisesti määritä etukäteen, vaan toistojen määrän. Kirjaan treenin ylös ja teen ns jatkosuunnitelman.

Tykkäätkö opettaa koirallesi turhia temppuja vai haluatko mieluummin panostaa lajikohtaisiin suorituksiin?
- Haluaisin ihan hirveästi olla niitä ihmisiä, jotka opettaa koiralleen kaikkia hupsuja temppuja. En vaan ole tippaakaan sen tyyppinen! Tietysti molemmat osaa joitain turhia temppuja, mutta pääasiassa panostan nimenomaan lajikohtaisiin suorituksiin.

Missä tunnet onnistuneesi parhaiten koirasi kanssa?
- Sofi ei enää pelkää. Sen paremmin ei voi koiran kanssa onnistua! Kun puhutaan Jehnasta, olen alkanut ymmärtää sitä yksilönä paljon paremmin kuin ennen. Koen osaavani toimia sen kanssa paljon paremmin sekä kouluttaa paremmin.

Mitä harrastuslajia haluaisit kokeilla koirasi kanssa?
- Pk-puolelta haku ja jälki + mejä.

Miten lämmittelet koirasi urheilusuoritusta varten?
- Me kävellään se 7km treenikentälle ja sen lisäksi tehdään erinäisiä temppuja (ympäri pyörimistä jne) ennen suoritusta.

Tunnetko tehneesi jotain virheitä koirasi kanssa ja jos olet, niin mitä ne ovat?
- Täytyisi aina muistaa, että olen oman koirani asiantuntija. Olen muutamaan otteeseen kuunnellut ja uskonut vieraan ihmisen neuvoja omista epäilyksistäni huolimatta, minkä vuoksi on menty aika pahasti päin mäntyä. Pers eellä. Esimerkkinä Jehnan harakoille menneet kontaktit, kun se alkoi hiipiä niitä läpi. Muutaman henkilön mukaan Jehna kokeili tuolla tavoin ja tilanteen kohennukseksi sain ohjeeksi kieltää koiraa. Tosiasiassahan tässä tapauksessa koira paineistuu osin toisista esteistä ja osin minusta. Kieltohan ei varsinaisesti parantanut tilannetta..

Kuinka paljon ulkoilet koirasi kanssa? Kuinka pitkiä lenkkejä teet vai panostatko enemmän aivotyöhön ja vapaana juoksemiseen?
- Me ulkoillaan päivittäin suunnilleen 1-1,5h. Sen lisäksi me treenataan tokoliikkeitä päivittäin ja käydään 1-4krt viikossa treenaamassa agilitya.


Näin meillä
Mitä lempinimiä koirallasi on?
- Jehna: Jehnis, Möhkis, Möhkö, Jahmed/Ahmed, Jahmesi. Sofi: Sofi-Anna, Soppa, Kerttu, Kepa.

Mikä on koirasi pahin tapa? Entä sen tuhmin teko?
- Oon aika katkera Jehnalle, kun se repi muutaman listan pätkän irti seinästä.. Sen pahin tapa on ehkä riehuminen ja hyppiminen tietyissä tilanteissa ihmisiä tavatessaan. Sofilla pahoja tapoja on enemmän kuin liikaa (se esim. huutaa välillä autossa, huutaa kun tulee vieraita, ei tule enää aina kutsusta luo..), mutta ne sallittakoon koska hän on sentään eläkeikäinen!

Koirasi lempi-ihmiset?
- Tämä on kyllä hyvin hankala kysymys, koska meidän perhe on molemmille koirille todella tärkeä. Eniten kaksikko on minun perääni, mutta sen jälkeen kun Sofi muutti takaisin Rovaniemelle vanhempieni luokse eläkepäiviä viettämään, on äitistäni tullut sille ihan lemppari. Jehnasta kaikki ihmiset on hirvittävän kivoja! Veikkaisin kuitenkin, että pikkuveli ja isä ovat Jehnan listan kärkipäässä.

Ihanin asia, mikä koirastasi on sanottu?
- Koirista ei-niin-hirveästi tykkäävä tätini mielestä Sofi on maailman ihanin koira. Jehnaa taas fanittaa eräs kaverini, joka ei myöskään pidä koirista yhtään. Se on mun mielestä jo aika hyvin! Vitsi mitä valioyksilöitä mulla on!

Mikä on koirasi parhain piirre?
- Jehna on todella helposti motivoitavissa ja muutenkin sen ote tekemiseen on ihan mieletön. Halusin koiran, joka on aina valmis töihin ja sain sen, win win-situation! Sofi taas on nykyään älyttömän helppo koira arjessa.

Jos itse olisit koira, minkä rotuinen olisit?
- :D No voihan.. Kaveri kerran sanoi, että olisin kääpiöpinseri..

Haastan...

Ja kysymykset...
1. Mitkä ovat suurimmat heikkoutesi/parhaimmat puolesi koiran omistajana?
2. Millaiset ulkoiset piirteet miellyttävät sinua koirassasi eniten?
3. Onko sinussa ja koirassasi samanlaisia luonteenpiirteitä? Mitä?
4. Millaisia persoonallisia tapoja koirallasi on?
5. Miten vietät koiratonta vapaa-aikaa?
6. Onko sinulla jotain koiramaailman mentoria? Kuka?
7. Miksi kirjoitat koirablogia?
8. Mistä koirarodusta unelmoit ollessasi nuorempi (noin 6-8 -vuotias)?
9. Koetko olevasi liian jyrkkä mielipiteissäsi koira-asioiden suhteen? Eksytkö helposti väittelemään asioista?
10. Mitkä ovat tämän hetkisiä lyhyen tähtäimen tavoitteitasi koirasi kanssa?
11. Millaisessa tilanteessa näet itsesi ja koirasi kolmen vuoden kuluttua?

tiistai 3. syyskuuta 2013

jokainen pulma sisältää oman ratkaisunsa avaimen

Viime tiistaina lähdin pitkästä aikaa itku kurkussa agikentältä. Ei ole yhtään hyvä kombinaatio mennä ryhmätreeneihin vahingossa vääränä päivänä (olin todella kiukkuinen ja manasin meidän koulutusohjaajat maan alimpaan rakoon, kun MINULLE ei ollu ilmoitettu mitään perutuista treeneistä - tosiasiassa treenit olivat ja vielä ihan oikeana päivänä, mutta allekirjoittanut muisti väärän päivän, ups) ja unohtaa treenivihko kotiin. Jehna kävi todella kuumana ja voi hyvä luoja miten se vaan räiski menemään ja lukitsi kaikki mahdolliset putket sadasosasekunnissa. Hetken pörräämisen ja piuaamisen jälkeen saatiin homma pelittämään edes jollain tavalla.

Kepeissä otettiin vaan takapakkia. Jehna otti ihan mielettömästi häiriötä putkista ja saatiin ehkä kaksi onnistunutta suoritusta. Ei sen kummemmin jankattu, mutta halusin saada onnistuneen suorituksen aikaan. Mun mielestä suoritus ei kyllä edelleenkään ollut millää muotoa onnistunut, kun koira pujottelee korvat luimussa ja hitaasti. Tuntui niin pahalta. Olin sitä mieltä, ettei ollut enää mitään menetettävää ja mentiin halliin (jossa on näin kesäisin vain muutama hyppy, A-este ja kepit) ja otettiin 5 toistoa keppejä. Jehna pujotteli aivan täydellisesti. Se teki todella innokkaasti ja mielellään. Ei lainkaan havaittavissa samanlaista epävarmuutta ja paineistumista kuin ulkona. Ihana pieni.
Loppupeleissä moni muu juttu onnistui, mutten osannut olla iloinen täydellisistä kontakteista (otin salaisen aseen käyttöön - kutsutaan myös raa'aksi lihaksi) ja onnistuneesta keinutreenistä. Kepit vaivasivat mieltä todella pahasti, vaikka hallissa suoritukset olivat todella hyviä. Ilmeisesti tilanne iski jokseenkin pahasti päin pläsiä, kun en tiennyt sen olevan näin paha. Rovaniemellä kepit sujuivat kuitenkin ihan hyvin, vaikka hallissa olikin putkia. Nyt olen viikon ehtinyt sulatella tilannetta ja miettiä sotasuunnitelmaa tulevaisuuden varalle. Selvää on, että Jehna paineistuu putkista. Syytin ennen ongelmasta täysin itseäni, mutta laavatessa meidän treenipäiväkirjaa taaksepäin, huomasin olevani ainakin osaksi väärässä. Tietysti olen aiheuttanut tilanteen viemällä keppiharjoituksia liian kovalla tahdilla eteenpäin, mutta Jehna ei paineistukaan minusta.

Kemkolle on onneksi tilauksessa uudet ohjurit, joten palautetaan ne takaisin meidän keppitreeniin. Toistaiseksi treenataan keppejä vaan hallissa ilman häiriötekijöitä, eli putkia. Treenataan lyhyitä ratapätkiä keppeineen päivineen ja jossain vaiheessa raahaan yhden putken sisälle jonnekin peränurkkaan ja lähdetään siitä sitten siedättämään. Samoin jossain vaiheessa aion raahata kepit varsinaiselta agilitykentiltä jonnekin vähän kauemmas kerhon pihustalle ja katsoa miten se tekee ulkona kaukana putkista. Myös käskysana menee vaihtoon.

Pitkään myös tuntui, että me ollaan ainoa tämän ongelman parissa painiva koirakko. Viikonlopun RKK:n kisoissa pistin kuitenkin merkille, että muutamalla muullakin paimenella oli havaittavissa saman tyyppistä käytöstä. Tuli sellainen olo, että ei me ollakaan ainoita huh. Olen vaan aivan älyttömän itsekriittinen ja huono näkemään asioiden valoisempia puolia, jos joku asia ei sujukaan ongelmitta. Vajoan usein sellaseen käsittämättömään surkuttelutilaan, enkä osaa alkaa heti miettiä miten ongelman voisi korjata. Tarvin ensin aikaa märehtiä asiaa hetken.

Se karu asia on vaan täyttä totta, ettei koiraharrastaminenkaan ole aina ruusuilla tanssimista. Tai ainakin meidän tanssia ainakin häiritsee välillä ruusujen terävät, pistelevät piikit. Välillä vaan tuntuu, että muilla sujuu koko ajan loistavasti ja kaikki onnistuu. Pitäisi opetella olemaan vertailematta itseä muihin. Välillä se vaan tuntuu aivan käsittämättömän hankalta. Mutta ei se mitään, kyllä mie vielä opin. Kyllä me vielä onnistutaan.

perjantai 23. elokuuta 2013

radalla taas

Jehna on alkanut juoda normaalisti ja kaikki alkaa muutenkin olla kunnossa. Haavan kuntoahan ei pysty lainkaan tarkistamaan, koska se sijaitsee niin syvällä kitalaessa. Harmi sinänsä. Aikaa on vietetty pallon kera ulkoillen. Metsässä palloleikkien ohessa mulle on kyllä tuotu muutamaan otteeseen tennispalloksi kovin puinen ja epäilyttävästi keppiä muistuttava objekti.. Ennen kesäähän me vielä jonkin verran keppileikkejä leikittiin lähinnä tokonoudon tyyliin. Ilmeisesti keppivieroitusoireet ovat tehneet tehtävänsä ja Jehnasta olisi niiiin älyttömän paljon kivempaa noutaa keppiä kuin palloa. Miksei se voi tykätä agilitykepeistä yhtä paljon?

Otsikkoon palatakseni me käytiin siis vähän katsastelemassa missä mennään agilitypuuhien saralla. Tehtiin ihan simppelisti eteen-käskyä ja parit toistot keppejä. Ei mitään sen kummallisempaa. Alla vähän katsausta siitä missä me mennään kesän jäljiltä.
VIIMEINEN HYPPY/VIIMEISET HYPYT
Meillä on ollut Jehnan kanssa ongelmana radan viimeinen hyppy/viimeiset hypyt. Eritoten suoran putken/pussin jälkeen itsekseen eteneminen suoraan linjassa olevalle hypylle on ollut varsinainen haaste Jehnalle. Siinä vaiheessa kun jään (eritoten) suoran putken kohdalla koirasta aivan mielettömästi jälkeen enkä ehdi ohjata sitä viimeiselle hypylle, se alkaa haukkua ja pörrätä ympyrää vaikka kuinka huutaisin eteen-käskyä. Suorat hyppypätkät siltä onnistuu kyllä hyvin eteen-käskyllä, mutta suoran putken/pussin jälkeen tilanne on hieman toinen.. Pureuduttiin tähän "suora putki - hyppy - hyppy" -ongelmaan ja kelpie ei meinannut millään ymmärtää jutun juonta ("HAU HAU HAU" se vaan sanoi). Kyllä se kaaliin kuitenkin meni loppupeleissä. Vahvistamista kaipaa ehdottomasti.

KEPIT
The murheenkryyni. Otin vähän turhan suuren harppauksen ja tein "putki - kepit -hyppy" -pätkää, mutta ihan oksti meni kuitenkin. Pari kertaa jätti/karkasi kesken ja yhdesti ei hakenut keppejä, mutta muuten ihan hyvin veti. Nuo pari kertaa kun Jehna jätti homman puolitiehen, vein sen jäähylle. Se on varmaan paras ratkaisu tässä tilanteessa. Toistoja ei tehdä 3-5 enempää. Yritetään edelleen takoa Jehnan päähän, ettei kepeissä ole mitään hirvittävän kamalaa, vaan ne on este muiden joukossa (tai Jehnan sanoin: kun suoritan kepit hienosti, pääsen jatkamaan eteenpäin LUJAA JEE). 

KEINU
Olen ollut todella laiska. Olen pitkään antanut Jehnan vaan holtittomasti rämistellä keinun ja pysäyttänyt sen keinun päähän milloin milläkin käskysanalla. Toisien sanoen: koiralla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä miten sen täytyy kyseinen este suorittaa. Mielekkäin tapa Jehnalle on ehdottomasti suorittaa keinu niin LUJAA kuin vain mahdollista, eli aika hurjia lentokeinuja on meiltä silloin tällöin nähty. Ehkä vähän useamminkin. 

KONTAKTIT
Kolmen viikon tauon jäljiltä en tiedä yhtään missä mennään. Viimeksi kun Rovaniemellä treenattiin, oli tilanne varsin hyvä. Muuten kesän aikana kontaktien sujuvuus oli hieman vaihtelevaa. En ymmärrä eikö Jehna hiffaa täysin kontaktikohtaa vai paineistuuko se muista esteistä vai missä mättää? Yleensä Jehna stoppaa liian aikaisin ennen kontaktipintaa siinä vaiheessa, kun ollaan hetki jo treenattu ja se tietää minne mennään seuraavaksi. Näiden suhteen mennään nyt samalla linjalla kuin keppienkin kanssa: radalta pois jäähylle, jos suoritus ei ole oikea. En ymmärrä miten muuten saan nakutettua ajatuksen kontaktien oikeasta suoritustavasta tekemisestä palkkautuvan otuksen kalloon.

To be continued..